~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Korvaavat
Ihot (osassa 1-3)
Ihot (osassa 3-)
Muut
Värikkäät ikkunat: täältä (osassa 1.)
Lilyn raskausvaatteet: täältä (osassa 3. ihan lopussa)
Lilyn hiukset: täältä (treffit osa 2.)
Kimin aikuisiän hiukset täältä (osa 8.)
Camin aikuisiän hiukset täältä (osat 4.-7.)
Annien ponnari hiukset täältä (osat 10-)
Camin vanhusiän hiukset täältä (osat 10-) newseahairj008fstarlet
Annien ja Simpan makuuhuoneen hienostotuoli (osat 12.-) on Sims in Parisista, mutta koska sivu on lopettanut en tiedä mistä sen voisi saada!
]]>
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Jatkan ehkä joskus jotain toista lc:tä... Ilmoittakaa vaan osistanne yms.
Kiva kiva, tää oli tässä!
]]>- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
"Nyt ovat Gingerinkin hiukset laitettuna! Annie katsotko mihin se Hazel juoksi!" Äiti huusi lastenhuoneesta. Kaksosten synnyttyä oli kova kiire. Hazel ja Ginger juoksi ympäriinsä ja Eric kerjäsi huomiota.
"Ginger kulta, sano pullo! Pullo." Yritin opettaa Gingeriä puhumaan, huonolla menestyksellä.
Myös äiti oli innostunut pianonsoitosta. Hän oli pyytänyt Ericiä opettamaan pari kappaletta, joita hän soitteli nyt taukoamatta.
- - - - - - - - - >
Se oli sellainen osa. Oliko vieläkin liian lyhyt? No sen verran paljastan, että ensi osassa on häät! Juu kyllä! Tulemme näkemään tuttuja kasvoja, Beth, Kim ja Tony. Olen myös aloittanut suunnittelemaan uutta ei perijöiden extraa. Onko liian pian? Kun vastahan se edellinen ilmestyi, niin jos et ole huomannut mene toki lukemaan! Taloesittelyn teen ihan juuri, ehkä saan sen aikaan silleen että se on ennen uuta osaa valmis, mutta katsoo nyt...
]]>- - - - - - - - - - - > -> ->
"Mitä sä täällä teet?" Kysyin Karlilta joka hymyili.
"Ajattelin vain ilmoittaa, jos haluat sutinaa!" Karl vinkkasi silmää ja käveli pois. Olin järkyttynyt tarjouksesta.
Toivottavasti teillä menee paremmin siellä kotona! Tulen kyllä käymään, tuon poikaystävänikin mukaan, jos sellainen löytyy.
Rakkaudella Beth Breitto
- - - - - - - -Taustatietoa Irasta: Hän on toisen Lc:ni (josta en kirjoita tarinaa) ei-perijä, joten ajattelin laittaa hänet Kimin kanssa. Ajatus, että Lc:ni yhdistyy sivvuhaaroista vaikutti minusta kivalta!- - - - - - - - -
Rakas siskoni Annie ja äiti Cami, toivon että saatte kirjeen perille! Tulen varmasti käymään Iran kanssa siellä joskus!
Tapasin erään tytön. Ira Benbergin. Suhteemme kehittyi ja muutin hänen luokseen. Me olemme nyt myös kihloissa.
Tosin Tony asui luonani ja muutti myös. Hän kun ei saanut työtä, koska haastattelussa antoi sähköiskun johtajalle. Ira sanoi, että Tonyn asuminen ei häiritse häntä. Kyllä Tonykin pääsee jaloilleen. Hän ei halunnut osallistua kirjeeseen, mutta en antanut sen estää!
Tällaisessä talossa asumme nyt. Iran vanhemmat ostivat sen hänelle ja sen on sisustanut Ira.
Keittiö. Tiedän, Iralla on aika omalaatuinen tyyli sisustaa. Hän käyttää paljon värejä ja outoja kuvioita.
Olohuone. Tonyn suosikkihuone hän yleensä istuu päivät siinä ja katsoo painia tai jotain rakennusohjelmia.
Raput yläkertaan.
Yläkerran makuuhuoneet.
Minä olen kasvanut henkisesti! Olen vakava ja kypsä ihminen nykyään. En ole enään nuori joka pomppii sohvilla päivät pitkät, kuten varmasti uskotte.
Tony taas ei ollut luopunut keppostelusta ja Ira heittikin hänet jo viimeviikolla ulos, mutta otti takaisin, koska tunsi sääliä Tonya kohtaan.
Kirjoittanut Kim Breitto.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tälläistä siis olen puuhaillut. Okei tämäin on lyhyt... Anteeksi, mutta ajatelkaa sitä yhtenä pitkänä osana, kun yhdistää osan 12. tähän! Ensi osa on oikeasti pidempi. Tämä jäi osittain lyhyeksi, koska ei mitään kummia ole tapahtunut noille. Heidät tullaan näkemään myös myöhemmin ja yhdessä osassakin!
]]>
---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> --------->
”Annie otatko sinä paprikaa munakkaaseen?” Äiti huuteli alakerrasta.
”Kyllä kiitos, mutta ei minulla vielä ole niinkään nälkä!” Huusin takaisin.
”Raskaana on syötävä! Ei auta muu, kyllä minä tiedän usko pois!” Äiti taisi kärsiä jo muistinmenetyksestäkin, kun ei tajunnut edellisten munakkaiden olevan vielä liedellä.
Tanssimista en ollut silti lopettanut. Se oli aina arjessa mukana. Eric tuli välillä heilumaan mukaan, vaikka se taisi vain matkia minua. Olen silti ylpeä taidoistani, jotka ovat päässeet vähän ruostumaan.
Anteeksi lyhyempi osa! Mutta mutta keskityn nyt niin paljon siiden ei perijöiden elämää-osaan etten tehnyt tästä pidempää ja osa kuvistakin katoili jonnekin, kuten nuo Annien uuden raskauden kuvat :/
]]>
-----> ----> ---> --> ->
Heräsin aamulla. Simppa oli mun vieressä. Tuntui ihanalta herätä, kun tietää että se toinen on siinä. Nousin väsyneenä ylös viemään koiria lenkille.
Ennen lenkkiä piti Olga pestä. Se haisi aika pahalle ja turkkikin oli likainen. Olga oli oppinut jo hyvin talon tavoille. Eikä se niin villi ollut kuin kaupassa peloteltiin. Tuntuu että se on lihonut. Silakkakin oli edennyt työssään ja Olga sai juuri uuden työn.
Simppa heräs vasta parin tunnin päästä mä paistoin meille lettuja. Se hymyili pirteästi, mä olin enemmänkin väsynyt. Silakka oli taas repinyt mun kenkiä ja heitin sen pihalle yöksi. Nyt se oli vihainen mulle ja kerjäsi sääliä Simpalta.
Sain viimeinkin paikan taustatanssijana. Olin onnellinen, tää oli vain ponnahduslauta kohti tähteyttä.
Mä menin heti kertomaan Simpalle, joka onnitteli mua. Mulla oli myös muuta asiaa sille.
"Musta meidän pitäis asua samassa talossa, siis jos vaan haluut muuttaa mun kaa tänne!" Kysyin varovasti Simpalta.
"Miks en haluaisi! Totta kai, mitä tahansa sun takia!" Simppa sanoi ja halasi mua. Olin niin onnellinen.
Simppa oli töissä pikaruokalassa. Sen työvuoro alkoi, ihan hyvä. Saan kerrottua uutiset äidille rauhassa. Toivottavasti se suostuu, olis noloa sanoo Simpalle, ettei se käykään.
"Mites sun päivä meni? Mä pyysin just Simppaa muuttaa tänne, jos vain se sopii sulle?" Sujautin nopeasti keskusteluun. Äiti katsoi muhun arvioivasti. Yksi katse sai ajan sekunnit tuntumaan tunneilta. Hiki melkein nousi odottaessa vastausta.
"Voi kuinka ihanaa! Tiesin että se Simppa on kunnon poika! Sain itse muuten ylennyksen tänään!" Äiti sanoi onnellisena.
"Hienoa mä sain tänään työpaikan!" Halasin äitiä joka hymyili tauotta.
Silakka ja Olga sai pennun joka nimettiin Chokoksi. Johtuen sen värityksestä. Tiesin Olgan olevan paksuna, se selittää sen lihomisen.
"Oletpas sinä söpö! Pieni mussukka! Tui tui! Olisipa Simppa täällä. Missäs se Silakka muuten luuraa?" Puhuin pikkuiselle pennulle Olgan painellessa keittiöön.
Olin menossa lenkille Silakan kanssa kun huomasin äiti pussaamassa jotain miestä. Olihan se hyvä että sillä on joku, mutta en ollut ihan vielä valmis tähän. Halusin äidin kertovan minulle miehestä jos sellainen on.
Syödessä äiti puhui säästä ja muusta turhasta. Kokoajan ne sanat oli päässäni. Olisin niin halunnut sanoa mitä näin, mutta paras antaa äidin kertoo itse minulle. Ihmettelin kyllä miksei ollut jo tehnyt sitä. Luulisi sen nähneen mut kun menin siitä ohi.
Mun ensimmäinen työpäivä alkoi aamulla. Muut jäi vielä nukkumaan. Olihan viikonloppu. Katsoin autoa epäillen, päättäen huomenna menen omalla autolla.
Äiti harjoitteli taas puhumista. Se halusi kuulostaa nuorekkaalta, mutta viralliselta. Hän ei halunnut olla se paikan vanhus ja turha.
Simppa taas maalaili tauluja. Se oli vain harrastus, eikä se siinä mitenkään loistanut. Kunhan maalaili ajankuluksi. Yläkerrassa kun oli teline ja vanhoja maaleja. Kukaan muu ei maalannutkaan.
Smurffimurojen ostaminen taisi olla enemmän perinne kuin tapa. Se oli tullut jäädäkseen. Simppa ihmetteli moista, mutta ei viitsinyt siitä puhua kuin sen kerran. Sen äidin pitämän tunnin saarnan murojen tärkeydestä Simppa ei edes uskaltanut.
Pyysin Simppaa hoitamaan kotiaskareita ja niin tämä tekikin. Hän tasoitti puskat ja siivosi pihatien.
"Simppa, musta tuntuu että..." Äsh ei noin. Yritin keksiä mahdollisimman vakuuttavaa tapaa kertoa Simpalle.
"Simppa mulla on sulle kerrottavaa!" Sanoin ja työnsin vaatekaapin kiinni. Simppa katsahti mua sängyltä.
"Niin kulta? Mistä halusit puhua?" Simppa kysyi ja katsoi muhun odottavasti.
"Että, Silakka ja Olga sai pennun!" Sain sanotuksi. Simppa katsoi mua nauraen.
"Niin kyllä minä olen huomannut Chokon jo aikaa sitten." Simppa naurahti ja meni peiton alle.
"...Näiden taitojen takia olisi vähintää hyväksi, että saisin ylennyksen. Ottaen huomioon minun ky..."
"Kato oon hukkumassa!" Simppa pelleili ammeessa, minun harjoitellessa puhetta johtajille.
"Kulta älä jaksa häiritä!" Simppa meni tympeänä pois paikalta.
Menin töihin omalla autollani. En jaksanut sitä pyörivää aikapommia.
Äiti oli ruvennut kiinnostumaan tädistä ja avaruudesta. Hän tähysti terassilla melkein joka ilta. Hän oli siellä myöhään yöllä. Hän piti luokalleen esitelmiä avaruudesta ja järjesti ryhmätöitä.
Äidin hoippuessa terassilla. Simppa polvistui mun eteen.
"Annie, mä rakastan sua!" Simppa sanoi ja avasi rasian. Sieltä paljastui kaunis sormus.
"Simppa, niin mäkin sua!" Mä otin sormuksen ja laitoin sormeeni.
Mä hyppäsin Simpan syliin joka nauroi. Kyyneleet valui mun silmistä. Oli pakko mennä kertomaan äidille, vaikka se katselikin taivasta tietämättömänä.
Äiti oli onnistunut polttamaan itsensä tähyilleessään koko lauantaipäivän taivasta. Hän soitti ystävälleen Titalle. He sopivat uudesta pokeri-illasta.
"Ei sitä Kerttulia, se on ihan hirveä!" Titta räpätti puhelimessa.
"Eikä Anselmia! Ne on sellaisia vanhuksia! Nukahtaa jo ensimmäisen jaon aikana!" Äiti vastasi ankarasti.
"Kulta, mä oon halunnu sanoo sulle jo viimeisen viikon ajan, että mä oon raskaana!" Sanoin pelokkaana Simpalle. Sen ilme ei värähtänytkään. Sen aivot raksutti pitkään, eikä se sanonut mitään.
"Onhan se mun?" Viimein se sai sanottua.
"Totta kai on! Tyhmäkö sä oot?" Ärähdin Simpalle.
"Kuka se siellä potkii?" Simppa kumartui ja puhui mun mahalle.
Nyt kun en voinut mennä töihin oli aikaa opiskella. Olin saanut tehtyä niin hyvän vaikutuksen, että mun työtä ei annettu toiselle vaan sain lomaa. Osaan kokata jo jotain muutakin kuin spagettia.
Choko kasvoi jo isoksi koiraksi. Olin onnellinen sen puolesta. Silakkakin alkoi jo käydä vanhaksi. Se ei jaksanut enään hirveästi.
Vauva lähensi minua ja Simppaa entisestään. Olimme jo miettineet nimiä valmiiksi. Toivoin salaa poikaa, Simppa halusi pojan myös. En kehdannut sanoa että haluan pojan enkä tyttöä. Molemmat kyllä kelpaa minulle.
Chokon koulutus jäi sitten minun hommakseni. Ei tämä raskaus minun tekemisiäni haitannut juurikaan. Hyvin tein kotihommia ja touhusin. Simppa tosin tykkäsi himmata minua ja passuuttaa, sekin kävi välillä hermoilleni. Olen vain aina tottunut tekemään kaiken yksin.
]]>ps. Kiitos kommenteista ne oikeasti piristävät! Seuraavaa osaa olen jo aloittanut, tai siis ottanut lisää kuvia.
Kuten tiedätte Anniesta tuli perijä, itsekään en olisi häntä halunnut perijäksi, oli vähän muita suunnitelmia hänelle. En rupea silti periää vaihtaman, osa syynä se että en jaksa ja Annie voitti äänestyksen, tulee olemaan pettyneitä ihmisiä. Yritän kestää joten yrittäkää tekin. :D
- - - - - - >
Äiti oli ostanut rahoillaan talon, kalliilta alueelta. Se oli ihan hieno. Muuttokamoja löytyi silti sieltä täältä. En tiedä miten sopeudun tänne.
Äiti oli ruvennut istumaa tietokoneella joka päivä. Kerran kurkkasin salaa missä äiti pyöri ja eteeni aukesi joku vanhojen treffi-sivusto. Olin aika iloinen mutta toisaalta hämmentynyt siitä.
"Juu totta kai mä tuun kattoon sen uuden klubin." Olin soittanut Paavolle joka pyysi mut ulos.
"Hyvä! Odota mua siellä tuun heti!" Paavo sanoi puhelimessa.
Tanssin odotellessani Paavoa, jota ei vieläkään kuulunut. Oli mennyt jo vartti.
Muilla oli kivaa ja he tanssivat taas niitä ihmetansseja. Minä ne osannut niitä, mutta tarkemmin katsottuna en halunnutkaan.
Paavoa ei näkynyt vieläkään. Menin tiskille oottamaan ja tilasin mehua. En ikinä siitä juomisesta välittänyt, joten pysyttäydyin mehussa.
"Mitäs sä täällä?" Säikähdin kun Simppa ilmestyi tyhjästä.
"Paavon piti tulla tänne tunti sitten. Ei vaan oo näkynyt!" Sanoin koppavasti ja manasin Paavoa mielessäni.
"Se on varmaan jo nukkumassa!" Simppa sanoi vaivalloisesti.
"No sitten. Haluatko sä tulla tanssii mun kaa?" Kysyin varovasti.
Me tanssittiin Simpan kanssa, se oli oikeesti ihan hyväkin.
Sit me mentiin yläkertaan syömään. molemmille tuli pakottava tarve syödä.
"Mites muuten Kimille kuuluu?" Simppa kyseli.
"En tiijä, en oo saanut niitä kolmea kiinni. Kerran soitin Bethille tällä viikolla, mutta siinä se."
Simpan kanssa pystyin pitkästä aikaan juttelemaan. Äiti kun ei tuntunut ymmärtävän mun huolia. Rupesin oikeesti miettimään kunnolla, mitä kaikkee oon saanut kun mut valittiin perijäksi. En ajatellut sitä enään niin pahana asiana. Mun pitäis olla kiitollinen tästä kaikesta, mitä sain.
"Malja meidän jälleennäkemiselle!" Simppa ilakoi. Mä nostin mun lasin ja kilautin. Näin hauskaa mulla ei oo ollu viikkoihin.
"Musta tuntuu että tää ei jää tähän!" Hymyilin Simpalle.
"Simppa kato alas! Siel on joku noita ja ennustaja ja vampyyri!" Huidoin osoittaen alas pihaan.
"Just joo!" Simppa naurahti ja jatkoi syömistä.
"Luuletko mua tyhmäksi tai jotain? En mä usko tuollasiin!" Simppa naurahti ja nuoli sormiansa.
Mä katsoin haikeana alas niihin ihmisiin. Mä olin oikeassa, Simppa vaan ei uskonut. Ruuan jälkeen mä lähdin kotiin ja suoraan nukkumaan. Äidillä oli vielä pokeri-ilta kesken joten en viitsiny häiritä.
Seuraava päivä meni hermoillessa. Silakka repi mun uuden mekon kappaleiksi. Simppa ilmoitti tulevansa kylään. Äiti hiosti lapsenlapsista. Mun naamallekin tuntui poksahtaneen finni! Mä tuijotin peiliä, yrittäen prepata itseni pirteäksi. Olin sanonu Simpalle että meen uimaan ja saunaan, joten odottaa mua saunalla.
Uiminen jäi siihen kun rupes satamaan rakeita ja uima-allas höyrystyi ilmaan. Mä menin suoraan saunaan.
Onneks se oli vielä kunnossa. Muuten tää päivä olikin mennyt aika penkin alle. Tai miten sen ottaa, mutta hermoja riistävä se ainakin oli ollut. Siitä ei päästy mihinkään.
Simpan kanssa juteltiin kaikkee, eniten sitä mitä meille tapahtui yliopiston jälkeen. Olisin oikeasti halunnut olla sen kanssa silloin, mutta en edes muista miksi jätin sen. Vai jättikö se mut?
"Kumpi muuten jätti toisen?" Kysyin ja Simpan puhe töksähti kuin seinään.
"Oikeastaan ei kumpikaan. Vaan mä vaihdoin koulua ja kumpikaan ei pitänyt yhteyttä!"
Simppa tuli mua lähemmäksi ja laittoi käden mun olalle. Se tuntui ihanalta.
"Mä en olis halunnut erota, mutta en uskaltanut enään soittaa!" Simppa sanoi ja mä otin sen kädestä kiinni.
"Me voidaan korvata se nyt."
Ennen kuin huomasin, mä suutelin Simppaa. Olin oikeasti onnellinen. Toivottavasti äiti ei kurki jostain puskasta. Haluan kertoo sille sitten kun tää on vakavampaa, jos se edes on sitä koskaan.
Aamulla tajusin kuinka ihanaa on jos on joku. Sitten näin Silakan yksinään ja sydäntä pisti. Otin auton alle ja ajoin kohti kaupunkia.
Katselin kaikenlaisia koiria, mutta yksikään ei tuntunut sopivan Silakalle. Monet kyllä katsoi mua silmiin niin, että sydäntä pisti, mutta oli pakko sanoa ei.
Löysin sen ainoan Silakan kokoisen tyttökoiran Olgan, joka on nuorempi kuin Silakka. Se oli kouluttamaton ja villi, juuri Silakalle sopiva.
Ajettiin jonnekin puistoon ja heiteltiin keppiä. Halusin tutustua Olgaan ennen kuin vien sen kotiin. Ei se vaikuttanut mitenkään hirven pahalta. Minusta sitä oli vähän liian ankarasti haukuttu siellä kaupassa. Sanoivat ettei tuosta koirasta saa mitään, mutta minä otin haasteen vastaan.
"Annie kulta, onko Silakka ollut aina vaalean beige pinkillä kaulapannalla!" Äiti huusi ja luuli että hänellä harittaa silmissä.
"Ei, se on Olga, Silakan tuleva nainen!" Huudahdin ja juoksin paikalle. Äiti naureskeli Silakan poikamiespäivien lopulle.
Olga ja Silakka tutustuivat hyvin pian. Ainakaan ei ollut mitään ongelmia. Kaikki hyvin toistaiseksi.
Päivän hyväntyön jälkeen painoin pehkuihin. Tuntui hyvältä nukkua viimein makuhuoneessa jonka sai itse sisustaa. Äidin maku ei ollut ihan minun mieleeni.
Aamulla heräsin siihen kun äiti paistoi lettuja. Hän se jaksoi aina kokata, heti aamusta ainakin. Tuoksu kantautui makuuhuoneeseen asti ja nousin hymyillen ylös.
Yritin vieläkin kuumeisesti etsiä työpaikkaa. Tanssijan paikat olivat aina varattuja. Silti en halunnut luovuttaa ja laitoin moneen firmaan ilmoituksen, jos vaikka sattuisi tulemaan vapaata, olisin käytettävänä. Siihen mennessä pitää vain harjoitella.
Halusin soittaa Simpalle, mutta tämä oli vielä parituntia töissä, joten ei voinut. Yritin saada ajan kulumaan mutten onnistunut. Menin makaamaan terassille, jos vaikka saisin unta. Keinu heilui tuulessa sen verran että minulle tuli pahaolo. Oli pakko nousta seisomaan.
Mietin paljonko kello on ja joko Simppa olisi päässyt. Kun kännykkäni rupesi soimaan. Vastasin siihen Simppaa toivoen.
"Moi! Ookko kotona?" Simpan ääni kuului puhelimesta
"Juu, tuutko tänne?" Purin huultani toivoen. Simppa sanoi tulevansa kohta.
Olin niin onnellinen nähdessäni Simpan tulevan pihatielle. Juoksin tätä vastaan. Simppa otti minut syleilyynsä ja suuteli.
Mä menin laittamaan ruokaa. Spagettia ja jauhelihakastiketta, ainoa voileipää parempi ruoka minkä osasin. Olin kerran jos kaksi laittanut sormeni puukon alle ja saanut haavoja. Tänään ei niin saisi käydä. Vahdin ruokaa levyllä silmäkovana, en halunnut sen palavan. Kaiken piti onnistua tänään, muilla päivillä ei väliä, paitsi tänään.
Simppa jäi yöksi. Me juteltiin aika paljon. Tai siis kaikesta mitä tehtiin, me juteltiin. Minusta se oli ihanaa, halusin olla avoin ja toivon että Simppa myös.
Mentiin aika myöhään nukkumaan, kun äiti valitti aikaisesta herätyksestänsä. Oli siis pakko mennä makuuhuoneeseen pussailemaan. Sitä paitsi sillä oli taas pokeri-ilta. Se valvoi varmasti myöhään.
Äiti jäi vielä komentamaan Silakkaa ja vasta sitten painui nukkumaan.
Sellainen tämä osa. Mitäs piditte? Minusta oli ihan ok. Olen yrittänyt karsia niitä kirjoitusvirheitä, toivottavasti onnistuin!
]]>