Uusi osa, kiitos kaikista kommenteista :D

Mun elämässä ei ollut paljoakaan tapahtunut. Jaskan viime soitostakin oli mennyt aikaa. Aloin pelätä, että sitä ei kiinnosta. Okei, myönnän eihän meidän välillä virallisesti ollut edes tapahtunut mitään... Puhelin rupes piriseen ja raahauduin sen luo.

"Haloo, Lily Breitto puhelimessa." Vastasin tyynesti, taas vaan yksi lehtimies, ihan varmana.

"Hei! Olisko sulla tänään vapaata?" Tuon äänen tunnistin heti, se oli Jaska! Olisin voinut ruveta kiljumaan samalla sekunnilla, mutta se olis ollut varmasti hämmentävää.

"Joo ei mulla mitää tänään oo..."

"Hyvä! Tuu Ravintola Viivaan kahdeksaks, nähään siellä!" Se tais olla sitten treffipyyntö.

Mä laitoin hiuksiani kuin mikäkin hullu, mutta ei ne silti olleet hääppöiset. Onneks ostin niitä vaatteita viime viikolla. Olis ollu noloo mennä noilla samoilla kuteilla. Suihkaisin pari kertaa viel lakkaa ja olin valmis.

Tyynesti kävelin pihalle odottamaan taksia. Ai niin toi kastikekippokin pitäis varmaan heittää menee, jos se olis antiikkia, siitä sais hyvät rahat.

 

Jaska ootti jo tyynenä. Sen ilme ei edes värähtänyt kun astuin ulos taksista.

"Hei sä tulit, mikä kesti?" Jaska otti mut rutistukseensa, varo niitä hiuksia, pliis!

Se selitti jotain urheilusta ja sen kisoista, nyökkäilin ja vastailin niin kiinnostuneen kuuloisena kuin osasin.

"Aivan pesäpallossa on niiku sellanen kova tennispallo!" Nyt ei mennyt ihan putkeen tää päteminen.

"Joo, kai sen voi noinkin ilmasta." Jaska naurahti, tunsin itseni tyhmäksi.

Siinä se lentää, noin hienosti toimittu pösilö!

Suoraan mun päälle! Hienoa noukkia tomaatti siivuja hiuksista. Täys fiasko!

"Joo hei kiitti vaan! Mä niin halusinkin syödä salaatit mun mekolta!" Huusin tarjoilijalla ja heittelin kasviksia lattialle.

Ilta kyllä jatkui sitten paremmin. Sain ruuat ilmatteeks, tai niin se tarjoilija väitti.

Jaska meni vessaan ja mä jäin seisomaan käytävälle. Se mies joka rupes tappelemaan mun talossa tuli tervehtimään. Olin liian onnellinen olemaan vihainen joten tervehdin sitä takiasin. Jäätiin siihen sitten vaihtaa kuulumiset, kunnes Jaska tuli.

Musiikki ei ollut parasta mahdollista, jotain hitaiti vanhoja ooppera biisejä. Kieltä mä en edes tunnistanut.

Ennenku huomasin me tanssittiin sen jodlaavan biisin tahtiin. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, ilta parani hetki hetkeltä.

Tuijotin Jaskaa silmiin ja hymyilin. Hetkessä huomasin sen huulien painautuvan mun huulia vasten. Mun mahaa alkoi kutittaa ja olin niin onnellinen.

Jaska ehdotti että jaettais taksi, kun se tulis saattaan mut kotiin.

Soitin sitten meille taksin. Ulkona alkoi olla jo aika kylmä. Iltakin pimeni kun aurinko laski vain alemmas horisonttiin.

Päästiin taksista ulos ja suudeltiin. Ilta oli ollut täydellinen.

Jaska heilutti mulle ja sanoi että sillä oli duuni huomenna, mullakin oli joten oli parasta mennä nukkumaan.

Yöllä se toi mulle ruusupuskan, romanttista. Täytyy käydä hakemassa se, kun alkaa satamaan.

Tein vielä itselleni jotain syötävää ja painuin pehkuihin. Mun vatsassa oli kokoajan samanlainen tunne kun pikkutytöllä, joka oli syönyt liikaa karkkia. Se oksetti, mutta samalla se tuntui ihanalta.

Aamulla heräsin vaivanloisesti. Oli pakko mennä töihin. Ei yhtään huvittais, mutta mä tartten rahaa.

Seuraavat pari päivää ei ollut kummoisia. Ramppasin töissä, Jaskasta ei kuulunut mitään. Se hullu piereskelevä kissanainen soitteli mulle tämän tämän.

Ah ihanaa perjantai, vapaa päivä. Voisin vaikka soittaa Jaskalle. Mikä toi ääni ulkona on? Kiiruhdin pyyhe päälle katsomaan ikkunasta, huomasin että se oli mun työauto.

Miten olin voinut hypätä torstain yli, nyt oli vasta torstai. Olipas tyhmää. Oon ihan liian ajatuksissa täytyy petrata, en oo vielkään saanut sitä ylennystä.

"Anteeks että myöhästyin, et kai kauan joutunu odottamaan?" Yritin pahoitella kuskille.

"Vartti mun turhasta elämästä sinne tai tänne, ei mitään väliä!" No sepäs oli pirteää! Kiitos tästä piristyksestä kuski rakas.

Jes sain ylennyksen! Hienoa! Tää viikko taitaa mennä ihan putkeen. Otin peilin ja pidin itselleni kunnon preppaus puheen.

Oon nyt pari viikkoo pysynyt salaatti linjalla, etten vaan sytytä taas hellaa tuleen tai polta ruokaa. Ehkä mä sitten joskus opin tekemään jotain muutakin kuin muroja, salaattia ja valmisaterioita kylmänä.

"Hei Jaska. Aattelin et mull olis tänään vapaata, jos vaikka haluisit lähtee ulos?" Otin härkää sarvista, mutta musta oikeesti tuntuu että meidän välillä on jotain.

"Joo hyvä idea. Mennään sinne uuteen ravintolaan, oon siellä kasilta!"

Mun mekko oli pesussa joten oli tyydyttävä näihin. Hiuksetkin laitoin nyt osittain kiinni.

Heti kun näin Jaskan hyppäsin sen kaulaan ja me suudeltiin. Tässä oli jotain vakavampaa ilmassa. Mä olin varma siitä ja olin myös valmis.

Juteltiin taas kaikkea henkevää. Ravintola ei ollut ihan niin romanttinen kuin viimeks, mutta se ei haittaa yhtään. Toivottavasti täällä ei kaadeta ruokaa mun päälle.

"Jaska mulla on sulle yks juttu!" Kumarruin mun laukkua kohti ja otin siel esiin rasian.

"Mä laitan nyt kaiken peliin! Tiedän että sä et ehkä suunnitellut naisen kosivan sua, tai että sua kositaan perheravintolassa, jossa joukko kakaroita huutaa ja heittelee leluja! Mutta silti mä aijon kysyä!"

Jaska huudahti ja katsoi rasiaa kädet suunsa edessä. Ei ehkä se miehekkäin reaktia jota odotin, mutta mulle kelpaa.
"Totta kai Lily! Mä rakastuin suhun siitä hetkestä asti, kun istuttiin sun pihalla."

Kaikki meni täydellisesti. Sovittiin että Jaska muuttaa meille asumaan. Siinä me vaan tuijotettiin toisiamme silmiin ja hymyiltiin.

Päätin keventää tunnelmaa ja heitin ruokaa Jaskan päälle.

Näin me aikuiset. Nauroin katketakseni, kunnes tunsin palan hummeria poskellani. Jaska rupesi nauramaan ja niin me naurettiin molemmat yhdessä.

Jaska ehdotti että olis aika lähtee ja mä sanoin meneväni soittamaan taksin. Olin niin onnellinen.

Jaska toi  17 000 $ mukanaan ja niillä plus mun 6 000 säästöillä tehtiin tälläinen talo. Se on vielä alkeellinen, mutta laajennetaan sitten aina rahan ja tarpeen tullen. (Haluasitteko että teen taloesittelyn tästä?)

Päästiin meille ja Jaska meni heti koneelle kertomaan pelikavereillensa mitä oli tapahtunut. Mä tutkin uutta taloa sillä välin. Olin tosi tyytyväinen.

Päätin kehittää sitten luovuuttani ja rupesin maalaamaan, mitähän siitäkin tulis. Käskin Jaskan laittaa mun ostamat kuteet päälle. Se suostui heti ja sanoi menevänsä tekemään jotain sen pehkolle. Onneksi.

Jaskasta tuli tosi komea. Olin itse todella tyytyväinen. Eli siis:

Jaska Riti. Perhetavoite. Uralla: polittikka. Sekä pitää mustista hiuksista ja kuntoilusta, inhoaa kiloja.

Kokeilin uutta hellaa ja sehän onnistui. Ruoka ei palanut, hella ei syttynyt tuleen ja mun kulmakarvatkin on vielä tallella.

Lätyt onnintui. Oli ihana syödä uudessa keittiössä, Jaskan kanssa. Kaikki tuntui menevän putkeen. Mitään huolia ei ollut, paitsi raha, mutta se on aina. Laajennuksen jälkee ei ole paljoa rahaa, mutta kyllä se tästä.

Lädin lenkille juoksemaan ja kun tulin takaisin. Jaska oli odottamassa. Mulla on sellainen tunne, että mikään ei voi pilata meidän elämää, ikinä!