Eli kuten varmasti osa teistä jo luki: apua! breitot poistettu!  Ongelma korjattu! Eli laitan sitten vain uuden osan ja silleen, koska muistin että se lapsista josta ei pitänyt tulla perijää, muutatin toiseen naapurustoon, joka oli säilynyt kokonaan. Eli pelaan nyt sitten hänellä! Kun hän kerran on ainut eloonjäänyt Breitto! :) Toivottavasti ei hirveästi haittaa? Varmasti joskus saamme kaiken toimimaan kunnolla, ilman ongelmia.

_____________________________________________________________________________________________________

Oli haikeaa palata tyhjään taloon, yksin. En vieläkään voinut käsittää miksi minusta oli tehty perijä! En ollut ikinä se suosikki lapsi, mutta tässä sitä nyt ollaan. Odottamassa suvun jatkumista.

Odottelin sitä puhelinsoittoa porukoilta, jonka he lupasit. Hienoahan se niille on kiertää maailmaa mun siskon kanssa ja mä jään vaan tänne. Ihan epäreilua. Noh, elämä on, mulla sentään on talo!

Nyt sitten syömään, enhän mä mitään kokata osaa. Kuka tietää mitä kivaa täältäkin löytyy?

"No mutta sehän on Cami!" Joku mies kahmaisi minua kädestä ja rupesi kättelemään. Tutkiskelin naamaa hetken, ennenkuin minulle vasta valkeni.

"Marko! Säkö se oot?" Kiljahdin ja hymyilin. Marko, opiskelu aikainen kaverini se siinä olikin.

Sain syötyä ja huomasin kunnon biletyksen olevan paikallaan. Ryntäsin lähimpään discoon. En edes tiedä miten ajauduin juttelemaan tän tyypin kanssa katolle, mutta niin siinä kävi.

"Äsh. Mä taidan mennä ottaa lasillisen tonne alas." Tyypin jutut ei ollut mitenkään mielenkiintoisia. Lähdin suunnistamaan takaisin alas. Siinä olikin arpeettia kerrakseen.

Se tyyppi ajautui siihen mun viereen istuun, mutta ei sanonu sanaakaan.

"Toinen samanlainen!" Huikkasin baarimikolle ja kippasin edellisen suorilta alas.

Kuten me kaikki tiedämme, tanssi sujuu helkkarin hyvin kun on pienessä humalassa. Jotenkin mulla vaan oli sellanen olo, et tapahtu mitä tapahtu, mua ei kiinnosta. Tää on just hyvin näin.

Tanssin parit, jos viidetkin, hitaat sen tyypin kanssa.

"Mun nimi on muute Cami!" Yritin sönköttää mahdollisimman selkeästi.

"Kiva, mun nimi on....." Sit se hikkas. Ihanaa.

"Siis mikä?"

"Sakeks ne kutsuu.." Katsoin Sakkea hieman kummaksuen.

Päätin lähtee ennen valomerkkia, etten vaikuta liian juopolta. Mitä mä siis en ole!

Aamulla sitä ei ollutkaa enään niin pirtee. Kun katsahdin peiliin olin aika jätkyttynyt. Meikit poskella hiukset takussa.

Kun vaihdoin vaatteita rupesin miettimään eilistä iltaa. Muistikuvat sen ruokailun jälkeen oli aika sumeita.

 

Aamupalaa tehdessäni tutkailin taskujani, ahdollisten todisteiden varalta. Mikäs tämä on? Otin rypistyneen lapun jossa oli numero ja nimi. Sakke? Venaas nyt. Mieleeni muistui se tyyppi jonka kanssa tanssin.

Päätin ottaa härkää sarvista ja soittaa tyypille, ehkä se muistaa paremmin. ettei vaan tullut eilen tehtyä mitään.

"Sakke..." Kantautui puhelimesta.

"Cami täällä hei, kyselisin vaan että jäikö mun...öö... korvikset! Juuh korvikset sulle?"

"Ei, valitettavasti." Hyvästelin Saken, koska se ei tuntunut muistavan yhtään enempää. Eli eilen ei varmasti mitään kummallista tapahtunut.

Isossa talossa yksin asuminen kävi tylsäksi, joten menin uimaan takapihalle, mutta se ei parantanut mun oloa.

Puhelin soi ja juoksin vastaamaan, kukahan se mahtaa olla?

"Hei, onks Cami siellä?" Se oli Sakke, mitähän sillä nyt on? Hymähdin vastaukseksi.

"Aattelin et haluisikko mennä ihan oikeille treffeille, vaikutit eilen tosi kivalta, mutta oltiin molemmat sellasessa kunnossa..."

"Venaa tarkistan kalenterista." Yritin kuulostaa vakuuttavalta, pidin puhelinta rintaani vasten ja pläräsin  papereita.

"Joo käy mulle, tänään kasilta olisko?" Vastasin hetken kuluttua.

Menin laittamaan sähköpostia porukoille, jos he vaikka sattuivat lukemaan ne. Kerroin miten mulla oli mennyt, toki liioittelin vähän, koska halusin siskoni Terin tulevan kateelliseksi mulle.

Kohta taksi tööttäilikin pihalla. Menin ehkä hieman liian pitkälle kertoessani limusiinin tulevan hakemaan mua ja engalannin kruununperillisen olevan mun seuralainen. En mä nyt niin hirveesti liioitellu... Enhän?

"Kiva kun soitit. Jos ei mietitä sitä viime kertaa, koska en ainakaa itte muista siitä juurikaan mitään." Sakke nyökkäsi ja mentiin varaan pöytä.

Ilta alkoi hieman kuivasti. Molemmat vaan puheli niitä näitä.

"Mä tiijän yhen hyvän keilapaikan tässä lähellä, jos kiinnostaa." Ehdotin Sakelle se lähti jo soittamaan taksia.

Mentiin keilaamaan, mutta kumpikaan ei tuntunut osaavan tätä lajia. Oli siis parempi siirtyä muualle parin tunnin yrittämisen jälkeen.

Parin lasillisen jälkeen karaokekin alkoi sujua, ja sehän kuulosti niin helvetin hyvältä, kuten arvata voi.

Kello alko lähestyä neljää ja oli aika hiippailla kotiin. Sakke sanoi että tulisi saattamaan mut himaan. Ennen sitä oli pakko vähän tääläytyä etten näyttäisi niin hirveältä.

"Mulla oli tosi...ööh...niinku sellasta..." Sakke sammalsi.

"Turpa kii tai pilaat tän hetken!" Otin Sakesta kiinni ja suutelin tätä. Päästin irti ja painuin sisälle. Se raukka jäi ulos seisomaan mairea hymy kasvoilla.

Sakesta ei kuulunut mitään pariin päivään. Tuijottelin kelloa hermostuneena samalla kun yritin olla polttamatta nuudeleita mikrossa. Kokkaus ei ollut mun juttu, ei todellakaan.

Perjantaina se puhelin viimein soi. Viimein se voisi olla Sakke!

Pettymys oli suuri kun se olikin vain Marko.

"Hei mä olisin parin kaverin kanssa menossa pelaan pokerii, aattelin et haluukko tulla mukaan?" Ilmottauduin mukaan, koska ei mulla parempaakaan tekemistä ollut.

Ilta oli ihan mukava. Muistin vasta kuinka kiva Marko oli. Olin aina ollut onnekas korteissa joten voittoakin kertyi mukavat pari sataa.

Tapasin orvon koiran Silakan. Meistä tuli ihan hyvät kaverit ja se näytti haluavan jäädä mun luokse. Sain viimein jotain elämää tänne taloon.

Sakke soitti mulle viimeinkin. En ollut itse viitsinyt soittaa kun kerran, mutta sekin meni vastaajaan.

"Hei tavattaisko tänään illalla vaikka?" Sakke ehdotti.

"Joo, tuu mun luo vaikka syömään, aattelin vaan ettei mee taas ihan ryyppäämiseks tää homma." Niin me sovittiin ja nyt kokkaamaan.

Hyvästelin mun ystävän Ellan ennen kuin Sakke tulis.

Pian ovikello soi ja ryntäsin avaamaan oven Sakelle. Se vaikutti hirveän totiselta. Onkohan kaikki ok?

Ilta meni jutellessa. Tein meille porsaankyljyksiä ja ne onnistuivat ihan hyvin.

Jotenkin me ajauduttiin pedin puolelle, no näin käy joskus.

Päätin kirjoittaa kaiken tapahtuneen ylös, jos vaikka täytyisi joskus tarkistaa jotain. Se oli sellainen tapa jäänyt äitiltä. Hän kirjoitti kaiken hänen ja isän ensitapaamisesta minun pottareissuihin. Välillä oli mukava lukea, mitä vaikka vuosi sitten oli tullut tehtyä.

Sakesta ei taaskaan kuulunut vajaaseen viikkoon mitään. Olin jo tottunut siihen. Vietin paljon aikaa Markon kanssa. Hän taisi vain ottaa sen eri tavalla kuin minä.

En edes tiedä miksi en itse sitä huomannut, mutta olin tullut raskaaksi. Katkaisin yhteyden Markoon sanoen meneväni lomalle. Sakesta ei tarvinnut huolehtia, koska tämän puheluihin en vain vastannut.

Mietin mitä tekisin asian kanssa. Tarkistin kirjasta, ja niihin aikoihin en ollut muiden kuin Saken kanssa. Hänen oli siis pakko olla isä, mutta silti en tuntenut mitään rakkautta tai muuta häneen. Olin ehkä vähän ihastunut, mutta en ehkä valmis jakamaan elämääni tämän kanssa.

Oli viimein pakko vastata Sakelle. Raskaus oli edennyt jo sen verran, että hänen oli pakko tietää. Sovin tapaamisen illaksi. Piti vain keksiä joku sopiva asu peittämään tän vatsan. Olin silti hermostunut, mitä Sakke sanoisi. Miten hän reagoisi?

 

Siinä oli se osa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, koska joudun kirjoittamaan kaiken on-screen toiminnolla, koska osa näppäimistäni koki oikosulun, jonka takia kone oli korjauksessa. Ja vielä lopuksi

In memory:

Onnelliset vanhemmat.

Rakkautta.

Cami ja Teri. Pinkki pyjamainen on Teri ja harmaa Cami.

Teri kasvettua.

Jaska, kuten muistatte...

Ja se rakkain! Lily! Kantaäitimme kaiken alulle pania.

Siinä oli kuvia, mitä en ikinä saanut laitettua, koska ne olivat "pilalle" menneitä otoksia, puhekuplat näkyy yms. Nyt sitten laitoin ne. Minulla on ikävä noita simejä! Ihan tippa linssissä, kun niitä ei enään ole. <3