Ja taas jatkuu. Kiitos taas kerran kaikille kommenteista.

En vain tiedä pitäisikö vaihtaa kertoja muotoa? Mitä mieltä olet?

Minulla meni kaikki hyvin, uusi koti, ihana mies ja rahaa oli juuri tarpeeksi kaikkiin tarpeisiin. Silti yksia asia minua vaivasi tauotta. Mitä jos se kaikki tuhoutuisi? En tiedä miksi edes ajattelin sellaista, mutta en saanut sitä mielestäni. Päätin soittaa hyvälle ystävälleni, vielä kun Jaska oli töissä.

Olis saanut maalaukseni valmiiksi. Nauroin sille itsekkin, Se oli aivan karmea. Sain siitä jopa yhden simoleenin. Täytyy jatkaa harjoittelua.

Kuulin kuinka rämisevä auto raahautui tielle. Jaska tuli autosta ja paiskasi oven kiinni. Päivä ei tainnut mennä putkeen.

Huomasin että olen alkanut lihomaan. Oli pakko ruveta kuntoilemaan, en halua olla lihava. En usko että Jaskaa haittaisi pari kiloa lisää, mutta en ollut itse tyytyväinen.

Ilta meni kuntoillessa ja Jaskan kanssa kuherrellassa. Meillä olisi molemmilla aikainen herätys huomenna. Sovimme että menemme kimppakyydillä, kun työt alkaa samaan aikaan.

Jaska kiiruhti autolle nopeasti, mutta minä jäin jälkeen. Vatsaani alkoi sattua todella paljon. Eilinen pasta taisi olla pilaantunutta. Kuski tööttäsi kuuluvasti ja minäkin laahustin autoon.

Jaskan työt loppui tunnin aikaisemmin. Hän sai ylennyksen. Boonustakin tuli ihan mukavasti.

Tulin tunnin päästä töistä. Olin itsekkin saanut ylennyksen, mutta vatsaani sattui niin paljon. Otin siitä kiinni ja meinasin oksentaa. Menin kyykkyyn maahan pidättelin oksennusta. Minulla todellakin on ruokamyrkytys.

Kun viimein pääsin sisälle Jaska katsoi telkkaria. Otin kirjan ja rupesin lukemaan sitä.

"Mikä sulla kesti? Pääsit töistä jo kakskytä minsaa sitten!" Jaskaa katsoi minua epäillen.

"Jäin vaan suustani kiinni kuskin kanssa." En halunnut huolestuttaa häntä, olisin parempi jo huomiseen mennessä.

Osoittautuikin että olin raskaana. Jaska meni pihalle tähystämään tähtiä ja samassa mahani pompahti. Oli pakko laittaa jotain löysempää päälle.

Jaska suhtautui asiaan todella hyvin hän oli onnellinen kuuli tulevansa isäksi.

Hän lähti aamulla iloisena töihin. Olin ostanut hänelle siistin puvun töihin, että hän näyttäisi paremmalta siellä.

Minulla meni myös kaikki hyvin. Sain töistä palkallista vapaata ja mahakipunikin loppuivat melkein kokonaan.

Vaikka raskauteni tulikin yllätyksenä, me molemmat olimme siitä iloisia. Jaska rakasti vauvalle puhumista ja oletti jo varmana että se olisi poika. Hän niin halusi itselleen pojan jonka kanssa voisi pelata palloa. Jaska joutui raatamaan töissä jotta meillä olisi varaa laajentaa lastenhuone jonnekkin.

Jaskan mielestä olisi hyvä jos minä pelaisin jotain pelejä, jotta vauva ei sitten vieroksuisi niitä. Siinä sitten palloteltiin jokunen hetki, kunnes minä kyllästyin ja menin sisälle.

Jaska halusi ylennystä niin paljon, että hänkin rupesi lukemaan kirjoja. Toivotaan että se tapahtuu kohta. Me tarvitsemme kovasti lisää rahaa.

Mahani kasvoi vain kasvamistaan. Olin hermostunut, luin kaikenlaisia kirjoja lapsista ja niiden kasvatuksesta. En halunnut epäonnistua. Aina kuulee juttuja kuinka liian nuorena hankkii esikoisensa ja sitten lapset "kasvaa suoraan vankilaan". Sitä en halua lapsilleni.

Kun tulin vessasta muistin sen vanhan kastike kulhon. Päätin putsata siitä pölyt pois ja viedä kirpputorille. Hangatessani sitä se rupesi pitämään kolinaa ja pompahti ilmaan. Minä säikähdin ja hypähdin ylös.

Henki! Tästä se ennustaja eukko siis selitti, että käytä viisaasti vai miten se meni.

"Sinulla on kolme toivomusta! Saat toivoa mitä vain, mutta mieti viisaasti!" Henki mörähti. Mitä toivoisin? Nyt keksin!

"Haluan rahaa, jotta voin elättää lapseni!"

"Toiveesi on lakini" Henki pyörähti ympäri ja puhui jotain siansaksaa. Mitään ei tapahtunut, minä tuhahdin ja lähdin kävelemään pois.

Kun kävelin pois pussi rahaa tippui taivaalta päälleni. Hypähdin ilmaan ja säikähdin. Pussissa oli 10 000 simoleenia. Loput toiveet säästän lapsilleni. Käskin hengen palata kastikekulhoonsa.

Olin onnellinen. Nyt oli varaa rakentaa pikkuiselle oma huone. Hieroin mahaani ja puhuin siellä potkivalle epelille.

Rupesin taas maalamaan. Se tuntui rauhoittavan minua. Minua oli viimepäivinä ruvennut pelottamaan, koska kohta olisi aika vauvan syntyä.

 

Kun olin menossa pihalle säkki rahaa tippui melkein päälleni. En edes ollut toivonut sitä! Mistä se tuli? Siellä ei ollut kuin 500, mutta apu sekin. Silti miksi se henki näitä heittelee? En ollut toivonut sitä!

 

Tämä osa olikin sitten vähän lyhyempi, anteeksi. Mutta ensi osassa on sitten vauva syntyy ja muuta sellaista. Kommentteja kiitos, varsinkin siitä, että vaihdanko kertoja-tyyliä?