Kiitos kaikille tuestanne, kyllä minä selviän vaikka Breittojen muut hekilöt ovat kadonneet. Mutta kaverini joka on hirvee hakkeri xD Sanoi että voi joku päivä tulla koittamaan kalastaa Breitot esiin koneeltani, jos hän löytää ne varmuus kopiot sieltä.

._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._._

Astuin sulavasti ulos taksista. Sakke otti minuut syleilyynsä, mutta kun olin ihan kiinni hänessä, hän päästi irti vaisusti ja katsahti minuun.

"Jaahas, mä oon työmatkalla ja sillä välillä sitä on vaan tultu paksuksi! Ilmankos et oo vastannu kuukausiin!" Sakke huusi ja katsoi minua ivallisesti.

"Kuunteles nyt!" huusin takaisin.

"Mä luuli että meillä oli jotain erilaista, olisit voinut ees ilmoittaa. MUTTA KUN EI!" Sakke nojautui taaksepäin ja hän oli itkua vääntämässä.

"Nyt jumalauta kuuntelet! Tää on sun mukulas! Voit ihan ittees syyttää tästä! Jos vaan vittu voisit kuunnella edes hetken!" Huusin minkä kurkusta lähti. Ihmiset ympärillä loi meihin outoja katseita.

"ETTEKÖ ENNEN OO HUUTAVAA NAISTA NÄHNYT SAATANA?" Huusin ja kaikki kaikkosi sisälle.

"Siis mä oon isä?" Sakkea ei ollut niin suurella älykkyydellä siunattu.

"Niinhän mä sanoin just äsken, etkä ees kuunnellut?"

"Eli ensikerralla kun menet jonkun muun lakanoita pöllyttämään muista se kortsu!" Sanoin ivallisesti Sakelle joka katsoi minua jumaloivasti.

"Mä en halua muita kuin sut!" Sakke otti minut syleilyynsä ja suuteli. Ennen en pitänyt hänestä juurikaan, nyt ehkä enemmän. Pakkohan minun oli. Hän on lapseni isä!

Hyppäsin ulos taksista. Tunnelma oli jännittynyt. Miten se tästä jatkuisi. Pitäisikö minun ottaa Sakke mukaan kuvioihin? Päätöksen teko ahdisti. Se vain tuntui väärältä, asua hänen kanssa ja elää perhettä. Kaikki tämä vain sen kännissä kekkuloinnin takia, vaikka vielä sanoin että ei juoda, kyllähän se silti siihen lipesi.

Sovimme Saken kanssa että katsomme miten tämä sujuu. Hän lähti kotiinsa ja palaa huomenna. Sitten asumme yhdessä jos se toimii, kaikki on hyvin. Jos ei potkin hänet pellolle.

"Ole sitten kiltti pikku koira kun Sakke tulee!" Silitin Silakkaa, joka ei tajunnut sanakaan, kyllä minä sen tiesin. Halusin vain puhua jollekkin asiasta. Kerran kun perhettäni ei kiinnosta. He vain laittoivat kortin Hawajilta minulle, kehuskelit miten mukavaa heillä oli.

Aamulla Sakke tuli tuomaan tavaransa. Hän lähti heti suorilta töihin. Hän oli jokin sairaanhoitaja tai muuta, en paljoa välitä kunhan hän tuo rahaa.

Iso boonus ja ylennys oli nyt kyllä paikallaan. Minun pieni kaupunkikämppäni alkoi käydä jo pieneksi.

Minusta oli viikkojen mennessä alkanut tuntua siltä, että saatoin jopa rakastaa Sakkea. Hän ei enään ollut se jätkä joka tuo rahaa ja on vastuussa kakarasta sisälläni. Vaan hän oli minun kumppanini.

Sakke rupesi suutelemaan minua ja kaati minut sohvalle. Minä pyristelin pois ja katsoin tätä vihaisesti.

"Miten sä voit! Eikö jo yks vahinko kakara riitä!" Huusin ja kävelin sisälle.

"Anteeks, se eilinen..." Sakke sanoi vaisusti ja ahmaisi suun täyteen ruokaa.

"Voi saatana!" Huusin ja pitelin vatsaani. Ampaisin äkkiä tuolilta ylös.

"No anteeks! Monta kertaa täytyy pyytää anteeks?" Sakke ei tajunnut tilannetta.

"Olen pahoillani kulta!" Sakke aneli.

"Helkkari mä synnytän pässi! Tee jotain!" Huusin tuskissani.

"Ei hätää, mä oon teknisesti ottaen lääkäri, tai siis kouluttaudun vasta, mutta silti" Sakke sanoi urhollisesti.

Tässä on rakas tyttäreni Beth. Hän peri isänsä värin.

Toinen sieltä vielä tuli. Pikkuinen Annie.

Minä olin iloinen kun sain hoitaa lapsia. Pikkuiset kun olivat niin söpöjä jokeltajia.

Sakkekin teki oman osansa, aina välillä kun ei ollut liian "kiireinen" katsoessaan lätkää ja ties mitä kavereidensa kanssa.

Sain mennä yksin nukkumaan Saken töiden takia. Heräilin pitkin yötä kun vauvat huusivat. Sakke oli jo tullut kotiin, mutta oli liian väsynyt auttamaan.

Sakke jätti jälkeensä pyöremyrskyn. Aloin pikkuhiljaa olemaan kypsä sen sottaamiseen.

"Hei kulta sulta jä yks astia tohon, kannattaa laittaa sekin tiskiin!" Sakke osoitti omaa murokippoansa.

"Sun pitää! Sun pitää! Mikset sä voi ottaa sitä kippoa siitä ja laittaa tiskiin!" Räjähdin ja tiputin munakkaat lattialle. Aloin olla jo liian väsynyt tähän.

Sakke ei ollut huomaavinaankaan minun väsymystä. Hän vain luki kirjoja. Yhtenä iltana kun tulin kaupasta Sakke oli siivonnut koko talon ja se kirja mitä hän oli lukenut, olikin joku vanha siivous kirja. Suloista.

Vietin illat yksin ja se oli hyvää aikaa miettiä läpi tunteeni ja muuta. Sakke oli kuin muuttunut mies. Hän kyseli päivittäin miten minulla meni päivä. Hän siivosi astiat aina välillä ja joskus jopa teki ruokaa.

Kuukaudet menivät nopeasti ja huomasinkin pian, että lapsukaiseni olivat jo  taaperoita. Osaavatkin olla söpöjä.

Ennenkuin huomasin olin viimeisellä kuulla raskaana uudessa kodissa. Miten kaikki menikään tähän? Missä välissä se meni näin?

- - - - - - - - - - - - ->

Nyt tälläisellä lyhyemmällä osallla jätän teidät, näihin tunnelmiin. Ensi osassa onkin sitten jo taas kaikkea.... enpäs sanokkaan :)