Olen todella huono keksimään alkuun mitään. Tuntuu että on niin paljon sanottavaa, mutta ei sitten olekaan. Ikuinen noidankehä tämä aloitus.... :/ Taas onnistuin pölisemään kaikkea turhaa.

 

---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> ---------> 

”Annie otatko sinä paprikaa munakkaaseen?” Äiti huuteli alakerrasta.
”Kyllä kiitos, mutta ei minulla vielä ole niinkään nälkä!” Huusin takaisin.
”Raskaana on syötävä! Ei auta muu, kyllä minä tiedän usko pois!” Äiti taisi kärsiä jo muistinmenetyksestäkin, kun ei tajunnut edellisten munakkaiden olevan vielä liedellä.

Tanssimista en ollut silti lopettanut. Se oli aina arjessa mukana. Eric tuli välillä heilumaan mukaan, vaikka se taisi vain matkia minua. Olen silti ylpeä taidoistani, jotka ovat päässeet vähän ruostumaan.

 

 

 

Anteeksi lyhyempi osa! Mutta mutta keskityn nyt niin paljon siiden ei perijöiden elämää-osaan etten tehnyt tästä pidempää ja osa kuvistakin katoili jonnekin, kuten nuo Annien uuden raskauden kuvat :/