Jatkoa seuraa tässä: Napu raukka tulet nyt kyllä pettymään :D

 

"Luuletko oikeesti että menen sun kanssa naimisiin! Kaiken tän jälkeen. Ole hyvä ja kerää loputkin tavaras! ÄLÄKÄ PALAA!" Tönäisin Saken pois keittiöstä.

Tony oli laitettu alas salakuuntelemaan meitä. Annie ja Kimi odotti kärsimättöminä raporttia.

"Sakke pyysi äitiä naimisiin! Mutta äiti sanoi EI!" Tony riemuitsi. Jopa Beth kuuli sen ja juoksi iloiten paikalle.

 

Parin viikon kuluttua----->

 

Annie sanoi menevänsä ystävällensä Juulialle, Pitäkää kivaa huusin Annien perää, mutta hän ei vastannut. Enhän minä silloin tiennyt, Annien toihuista. Sitä uskoo mitä kuulee...

"Tony! Mitä... Mitäs sulle, heräsin just ja tulin hakee juotavaa." Annie selitteli epätoivoisesti.

"Jaahas missäs sitä on oltu? Annas kun arvaan olit Kaapon kanssa? Vai kenties Tatun? Olisiko sittenkin Joni?" Tony sanoi ilkikurisesti ja hymyili ivallisesti.

"Mitä se sulle ees kuuluu!" Annie kääntyi pois koppavasti.

"Sä niinkun oot tollanen, mikä ootkaan ja silti kaikki haluu olla sun kanssa!" Tony ärähti.

"No anteeks! Sitäpaitsi kaikille kolmelle on okei että tapailen muita, enhän mä kenenkään niiden kaa seukkaakkaan!" Annie käveli vihaisena yläkertaan.

Annie oli vielä kolmenaikaan sängyssä. Päätin mennä katsomaan häntä.

"Kulta oletko kipeä?" Vastaukseksi sain vain peiton noston korville ja äkäisen tuhahduksen.

 

Tässä vaiheessa menivät teinit yliopistoon, mutta koska se laqasi niin pahasta en loppuun asti pelannut. Eli skippaan sen osan sitten tästä. Pelini ei nähtävästi tykkää lomakohteista tai yliopistosta, yritän ratkaista ongelmaa.

Kolme vuotta oli ollut pitkä aika yksin. Kyyneleet silmistä valuen hymyilin, kun taksi viimein ajoi pihatielle.

Annie juoksi ensimmäisenä taksista pihalle ja ryntäsi halaamaan minua. Hänen tyylisä oli muuttunut aikuisempaan suuntaan, mutta silti se oli niin Annien tyylistä, varsinkin meikki.

Sitten tuli Beth heti perään. Hänenkään tyylinsä ei juurikaan ollut muuttunut.

"Äiti sä näytät tosi hyvältä!" Beth kehaisi ja meni tarkistamaan miltä talo näyttää.

Viimeiseksi tuli pojat. Kim ryntäsi heti luokseni ja otti syleilyyn. Voi miten hänkin oli kasvanut. Enään häntä ei voinut katsoa alaspäin. Tony paineli suorilta sisälle. Olin aika pettynyt häneen, luulisi että tätä kiinnostaisi nähdä äitinsä kolmen vuoden jäljiltä.

Talo ei ollut juurikaan muuttunut. Nuoret menivät tutulle paikalle sohvalle puhumaan. Tosin Tony meni juttelemaan ystävälleni Titalle.

Juttelemisen sijaan meni kiusaamaan rakasta ystävääni. Luuli aikuisen miehen tietävän että vanhuksien säikyttely ei ole viisasta.

"Mikä sulla on? Oot koko ajan joku kakara!" Kim sanoi pettyneenä Tonylle.

"Lopettakaa nyt jo! Toi se vasta on lapsellista! Kim anna sen olla kakara jos se haluaa olla, älä sä alennu samaan!" Annie meni väliin torumaan. Molemmat pojat tuhahti ja paineli eri suuntiin.

Menin jo nukkumaan, en ollut enään nuori, että jaksaisin valvoa yömyöhään.

Annie meni laittamaan saunan päälle ja sytytti samalla takan. Hän huusi Bethin paikalle.

Tyttöjen välit olivat vain parantuneet yliopiston aikana. Bethkin oli saanut itseluottamusta, Annien avulla ja Kim oli kypsynyt henkisesti. Tonysta oli sen sijaan tullut ihan eri ihminen. Tuli mieleen Sakke. Se sai kylmätväreet menemään pitkin selkääni. Saken ajatteleminenkin sai minut itkemaan ja voimaan pahoin. En vain ollut toipunut siitä miehestä.

Sisällä Kim, Beth ja Annie kokoontui sohvalle.

"Voi perkele! Äitin synttärit on muuten huomenna!" Annie kiljahti äkkiä.

"Järjestetään sille juhlat. Se täyttää kymmeniä!" Beth ehdotti.

"Joo pidetään ne takapihalla. Mä voin mennä ostamaan huomenna ilmapalloja!" Kim katsahti pihalle.

"Mä voin tilata heti aamulla kakun sille." Annie ehdotti.

Tony ei jaksanut välittää minun juhlistani. Hän sen sijaan hävitti keskeneräisen maalaukseni ja aloitti omansa siihen päälle. Mitä käytöstä!

"Onpas täällä kaljaa!" Annie hihkaisi Bethille joka odotti kärsimättömänä ruokaa. Molemmat nauroivat hiljaa ja avasivat pullolliset.

"Niin Tony autakko sä meitä ku järkätään mutsille juhlat huomenna, sitten ku se tulee töistä." Kim aloitti varovaisesti. Kaikki odottivat kauhulla Tonyn vastausta.

"hah! Se mun eteen mitään tehny!" Tony tuhahti ja ahmaisi suun täyteen pastaa.

"Sähän tulet sinne! Esität hymyillen kuinka onnellinen oot sitten voit vaikka hypätä kalliolta, mulle ihan sama! Äitin juhliin sä silti tulet!" Annie karjaisi ja heitti lusikan Tonyn viereen seinään. Kim ja Beth katsoi järkyttyneenä Annieta, joka ei ollut korottanut ääntään kertaakaan Saken lähdön jälkeen.

 

Aamulla--->

 

 

Nöyrän oloinen Tony pesi eiliset pastanjämät tiiliseinästä ja tiskasi astiat. Minä ihmettelin pojan käytöstä ja enemmän sitä miksi juustopastaa oli keittiön seinässä ja lusikka vääntyneenä lattialla.

Tein nuorille aamiaisen valmiiksi ja lähdin pesulle. Tony ei katsonut kertaakaan minua silmiin.

Anniesta ei ollut kuulunut koko aamuna. Kim ja Beth eivät uskaltaneet mennö katsomaan tätä. Sen minkä he olivat Saken aikana oppineet, oli se että kun Annie ei ole pirteä, ei kannata edes vaivautua lohduttaa.

Tietämättömänä lähin töihin. Tänään olisi syntymäpäiväni. Töissä minulle oli varattu koko päivä vapaaksi välituntivalvonnoista.

Beth ripusteli viimeisiä ilmapalloja. Kim sen sijaan nouti Annien kakun ja laittoi Shampanjan kylmään.

Tony torkkui tyytyväisenä sohvalla, eikä vaivautunut nostamaan edes ahteriaan siivoamisen tieltä.

Annie oli vaisu ja siivosi vain yksikseen paikkoja. Hän katsahti Tonya sohvalla joka säikkynä lähti ylös huoneeseensa.

Jopa Silakka sai tuntea kylvyn ja Beth uhrautui tähän hommaan.

Tulin hymyillen töistä. Olinhan saanut ylennyksen ja kaikkea.

Ovesta astuttuani Annie tyrkkäsi lahjan syliini. Hymyillen katsahdin lahjapaperia.

"Sori, ei ollut muuta jäljellä..." Mietin vain mitähän Annie oli ennen tuolla paketoinut. Avasin lahjan ja sisältä paljastui hyvin kaunis hame ja paita.

"Hyvä synttäriä äiti!" Annie sani iloisesti ja halasi minua.

"Kiitos, ei olisi tarvinnut!" Naurahdin, tottakai tarvitsi, olihan nyt minun syntymäpäiväni. Onneksi he muistivat.

"Ei tää tässä ollut, tuus tonne takapihalle." Annie johdatti minut takapihalle.

Voi eih, kakku ja kaikki. Kaikkilla oli juhlapuvut, paitsi Tonylla. Tittakin oli kutsuttu mukaan. Annien huuto oli nähtävästi tehonnut, koska vaivautunut hymy kasvoillaan Tony heilutti jotain värikästä härpäkettä ja kannusti.

Nyt pitää toivoa jotain. Hmm... Toivon että osaan valita oikeas perijän!

Pala kakkua kaikille ja sisälle. Sittten mennään pesulle ja nukkumaan. Se on minun rutiini naureskelin nuorten kanssa.

Seuraavana aamuna Annie heräsi aikaisin ja istahti odottamaan aamupalaa tuttuun tapaan.

"Minun pitää lähteä nyt töihin, mutta kun tulen haluan kaikkien olevan sohvalla kuuntelemassa." Annielle selitin. Nyt olisi sen aika.

Kim, Annie ja Beth ei ollut edes ehtinyt vaihtamaan vaatteita siivoamisen kiireissä. Tony joka ei ollut taaskaan tehnyt muuta kuin maannut, oli ehtinyt hyvinkin.

"Kuten tiedätte, minun on aika valita perijä. Joten haluan että kaikki kunnioitatte minun päätöstäni!"

Tytöt katsoi hämillään toisiaan.

"Nytkö jo?" Annie sanoi surullisena ja otti Bethiä kädestä kiinni.

"Mä luulin että tää ei tapahtis ihan näin nopeesti, ajattelin puoli vuotta lisää tai jotain." Kim sanoi surullisena. Tony hymyili itsevarma. Hän tuntui nauttivan tästä sekasorrosta, jo syntyi muiden kesken.

 

"Joten perijäksi olen valinnut....."

 

Nyt te rakkaat kommentoijat valitsette perijän. Äänestäkää siis :D Haluan pitää teitä sen verran pimennossa, että en kerro mitään yksityiskohtia perijöistä, se on sit yllätys mimmoinen valintanne on oikesti.