Kiitos taas kaikista kommenteista. Yritän tehdä uuden osan mahdollisimman nopeasti. Kuvia tuli niin reilusti että osa seuraavan osan kuvista on valmiita.

 

-----> ----> ---> --> ->

 

Heräsin aamulla. Simppa oli mun vieressä. Tuntui ihanalta herätä, kun tietää että se toinen on siinä. Nousin väsyneenä ylös viemään koiria lenkille.

Ennen lenkkiä piti Olga pestä. Se haisi aika pahalle ja turkkikin oli likainen. Olga oli oppinut jo hyvin talon tavoille. Eikä se niin villi ollut kuin kaupassa peloteltiin. Tuntuu että se on lihonut. Silakkakin oli edennyt työssään ja Olga sai juuri uuden työn.

Simppa heräs vasta parin tunnin päästä mä paistoin meille lettuja. Se hymyili pirteästi, mä olin enemmänkin väsynyt. Silakka oli taas repinyt mun kenkiä ja heitin sen pihalle yöksi. Nyt se oli vihainen mulle ja kerjäsi sääliä Simpalta.

Sain viimeinkin paikan taustatanssijana. Olin onnellinen, tää oli vain ponnahduslauta kohti tähteyttä.

Mä menin heti kertomaan Simpalle, joka onnitteli mua. Mulla oli myös muuta asiaa sille.

"Musta meidän pitäis asua samassa talossa, siis jos vaan haluut muuttaa mun kaa tänne!" Kysyin varovasti Simpalta.

"Miks en haluaisi! Totta kai, mitä tahansa sun takia!" Simppa sanoi ja halasi mua. Olin niin onnellinen.

Simppa oli töissä pikaruokalassa. Sen työvuoro alkoi, ihan hyvä. Saan kerrottua uutiset äidille rauhassa. Toivottavasti se suostuu, olis noloa sanoo Simpalle, ettei se käykään.

"Mites sun päivä meni? Mä pyysin just Simppaa muuttaa tänne, jos vain se sopii sulle?" Sujautin nopeasti keskusteluun. Äiti katsoi muhun arvioivasti. Yksi katse sai ajan sekunnit tuntumaan tunneilta. Hiki melkein nousi odottaessa vastausta.

"Voi kuinka ihanaa! Tiesin että se Simppa on kunnon poika! Sain itse muuten ylennyksen tänään!" Äiti sanoi onnellisena.
"Hienoa mä sain tänään työpaikan!" Halasin äitiä joka hymyili tauotta.

Silakka ja Olga sai pennun joka nimettiin Chokoksi. Johtuen sen värityksestä. Tiesin Olgan olevan paksuna, se selittää sen lihomisen.

"Oletpas sinä söpö! Pieni mussukka! Tui tui! Olisipa Simppa täällä. Missäs se Silakka muuten luuraa?" Puhuin pikkuiselle pennulle Olgan painellessa keittiöön.

Olin menossa lenkille Silakan kanssa kun huomasin äiti pussaamassa jotain miestä. Olihan se hyvä että sillä on joku, mutta en ollut ihan vielä valmis tähän. Halusin äidin kertovan minulle miehestä jos sellainen on.

Syödessä äiti puhui säästä ja muusta turhasta. Kokoajan ne sanat oli päässäni. Olisin niin halunnut sanoa mitä näin, mutta paras antaa äidin kertoo itse minulle. Ihmettelin kyllä miksei ollut jo tehnyt sitä. Luulisi sen nähneen mut kun menin siitä ohi.

Mun ensimmäinen työpäivä alkoi aamulla. Muut jäi vielä nukkumaan. Olihan viikonloppu. Katsoin autoa epäillen, päättäen huomenna menen omalla autolla.

Äiti harjoitteli taas puhumista. Se halusi kuulostaa nuorekkaalta, mutta viralliselta. Hän ei halunnut olla se paikan vanhus ja turha.

Simppa taas maalaili tauluja. Se oli vain harrastus, eikä se siinä mitenkään loistanut. Kunhan maalaili ajankuluksi. Yläkerrassa kun oli teline ja vanhoja maaleja. Kukaan muu ei maalannutkaan.

Smurffimurojen ostaminen taisi olla enemmän perinne kuin tapa. Se oli tullut jäädäkseen. Simppa ihmetteli moista, mutta ei viitsinyt siitä puhua kuin sen kerran. Sen äidin pitämän tunnin saarnan murojen tärkeydestä Simppa ei edes uskaltanut.

Pyysin Simppaa hoitamaan kotiaskareita ja niin tämä tekikin. Hän tasoitti puskat ja siivosi pihatien.

"Simppa, musta tuntuu että..." Äsh ei noin. Yritin keksiä mahdollisimman vakuuttavaa tapaa kertoa Simpalle.

"Simppa mulla on sulle kerrottavaa!" Sanoin ja työnsin vaatekaapin kiinni. Simppa katsahti mua sängyltä.

"Niin kulta? Mistä halusit puhua?" Simppa kysyi ja katsoi muhun odottavasti.

"Että, Silakka ja Olga sai pennun!" Sain sanotuksi. Simppa katsoi mua nauraen.

"Niin kyllä minä olen huomannut Chokon jo aikaa sitten." Simppa naurahti ja meni peiton alle.

"...Näiden taitojen takia olisi vähintää hyväksi, että saisin ylennyksen. Ottaen huomioon minun ky..."

"Kato oon hukkumassa!" Simppa pelleili ammeessa, minun harjoitellessa puhetta johtajille.

"Kulta älä jaksa häiritä!" Simppa meni tympeänä pois paikalta.

Menin töihin omalla autollani. En jaksanut sitä pyörivää aikapommia.

Äiti oli ruvennut kiinnostumaan tädistä ja avaruudesta. Hän tähysti terassilla melkein joka ilta. Hän oli siellä myöhään yöllä. Hän piti luokalleen esitelmiä avaruudesta ja järjesti ryhmätöitä.

Äidin hoippuessa terassilla. Simppa polvistui mun eteen.

"Annie, mä rakastan sua!" Simppa sanoi ja avasi rasian. Sieltä paljastui kaunis sormus.

"Simppa, niin mäkin sua!" Mä otin sormuksen ja laitoin sormeeni.

Mä hyppäsin Simpan syliin joka nauroi. Kyyneleet valui mun silmistä. Oli pakko mennä kertomaan äidille, vaikka se katselikin taivasta tietämättömänä.

Äiti oli onnistunut polttamaan itsensä tähyilleessään koko lauantaipäivän taivasta. Hän soitti ystävälleen Titalle. He sopivat uudesta pokeri-illasta.

"Ei sitä Kerttulia, se on ihan hirveä!" Titta räpätti puhelimessa.

"Eikä Anselmia! Ne on sellaisia vanhuksia! Nukahtaa jo ensimmäisen jaon aikana!" Äiti vastasi ankarasti.

"Kulta, mä oon halunnu sanoo sulle jo viimeisen viikon ajan, että mä oon raskaana!" Sanoin pelokkaana Simpalle. Sen ilme ei värähtänytkään. Sen aivot raksutti pitkään, eikä se sanonut mitään.

"Onhan se mun?" Viimein se sai sanottua.

"Totta kai on! Tyhmäkö sä oot?" Ärähdin Simpalle.

"Kuka se siellä potkii?" Simppa kumartui ja puhui mun mahalle.

Nyt kun en voinut mennä töihin oli aikaa opiskella. Olin saanut tehtyä niin hyvän vaikutuksen, että mun työtä ei annettu toiselle vaan sain lomaa. Osaan kokata jo jotain muutakin kuin spagettia.

Choko kasvoi jo isoksi koiraksi. Olin onnellinen sen puolesta. Silakkakin alkoi jo käydä vanhaksi. Se ei jaksanut enään hirveästi.

Vauva lähensi minua ja Simppaa entisestään. Olimme jo miettineet nimiä valmiiksi. Toivoin salaa poikaa, Simppa halusi pojan myös. En kehdannut sanoa että haluan pojan enkä tyttöä. Molemmat kyllä kelpaa minulle.

Chokon koulutus jäi sitten minun hommakseni. Ei tämä raskaus minun tekemisiäni haitannut juurikaan. Hyvin tein kotihommia ja touhusin. Simppa tosin tykkäsi himmata minua ja passuuttaa, sekin kävi välillä hermoilleni. Olen vain aina tottunut tekemään kaiken yksin.